Uudessa tutkimuksessa on perehdytty epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön (ASPD) ja päihdehäiriöiden (SUD) välisiin monimutkaisiin suhteisiin ja tarjottu uusia näkemyksiä assosiaatiomalleihin, jotka ovat pitkään kiehtoneet tutkijoita. Translational Psychiatry -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitetään, miten ASPD on vuorovaikutuksessa alkoholin, kannabiksen, kokaiinin, opioidien ja tupakan käyttöhäiriöiden diagnoosien ja vakavuuden kanssa. Tutkimuksen tuloksilla on merkittäviä vaikutuksia näiden sairauksien samanaikaisen esiintymisen parempaan ymmärtämiseen, ja ne voivat vaikuttaa tuleviin hoitomenetelmiin.
ASPD on psykiatrinen häiriö, jolle on ominaista manipuloiva, impulsiivinen ja usein aggressiivinen käyttäytyminen, johon liittyy huomattava katumuksen puute. Tämä häiriö on suhteettoman yleinen henkilöillä, jotka kärsivät SUD:ista. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikka ASPD:tä esiintyy noin 3,6 prosentilla väestöstä, sitä voi esiintyä jopa 81 prosentilla päihteidenkäytön kanssa kamppailevista henkilöistä. Tämä huikea päällekkäisyys korostaa tarvetta tutkia tarkemmin, miten ASPD on vuorovaikutuksessa riippuvuuden eri muotojen kanssa.
Yalen yliopiston ja muiden tunnettujen laitosten tutkijaryhmän johtamassa tutkimuksessa keskityttiin 1 660 ASPD-diagnoosin saaneeseen henkilöön ja verrattiin heitä 6 640 henkilön kontrolliryhmään. Osallistujat valittiin yh*****sopivien kriteerien, kuten sukupuolen, iän ja rodun perusteella, jotta voitiin kontrolloida demografisia tekijöitä, jotka voisivat vaikuttaa tuloksiin. Tavoit*****a oli tutkia ASPD:n ja viiden eri SUD-tyypin välisiä suhteita: alkoholin (AUD), kannabiksen (CanUD), kokaiinin (CocUD), opioidien (OUD) ja tupakan (TUD) käyttöhäiriöt.
Yksi tutkimuksen keskeisistä havainnoista oli ASPD:n ja AUD:n, CanUD:n ja TUD:n diagnoosin ja vakavuuden välinen vahva yhteys. Esimerkiksi henkilöillä, joilla oli ASPD, oli lähes kaksinkertainen todennäköisyys saada diagnoosi alkoholin käyttöhäiriöstä (kertoimen suhde 1,89) ja yli kaksinkertainen todennäköisyys saada diagnoosi kannabiksen käyttöhäiriöstä (kertoimen suhde 2,13). Vaikka ASPD oli yhteydessä myös kokaiinin ja opioidien käyttöhäiriöihin, nämä yhteydet eivät selvinneet tiukoista tilastollisista testeistä, joita tarvitaan niiden vahvistamiseksi suurella varmuudella.
Tutkijat tarkastelivat myös erityisiä SUD:ien diagnostisia kriteerejä, kuten vaarallista käyttöä, vieroitusoireita ja lopettamisyrityksiä. Erityisesti "vaarallisen käytön" kriteeri oli johdonmukaisesti yhteydessä ASPD:hen kaikissa tutkituissa aineissa. Tämä viittaa siihen, että ASPD:tä sairastavilla henkilöillä on taipumusta vaaralliseen käyttäytymiseen aineita käyttäessään, riippumatta siitä, minkä tyyppisestä huumeesta on kyse. Yllättävänä kään*****ä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että kokaiinin lopettamisyritykset olivat käänteisesti yhteydessä ASPD:hen. Toisin sanoen henkilöt, joilla oli ASPD, yrittivät harvemmin lopettaa kokaiinin käytön kuin henkilöt, joilla ei ollut kyseistä häiriötä.
Tämä löydös herättää tärkeitä kysymyksiä ASPD:tä sairastavien henkilöiden motiiveista ja käyttäytymisestä suhteessa heidän päihteiden käyttöönsä. Tekeekö ASPD:n impulsiivinen ja riskinottohaluinen luonne yksilöistä vähemmän todennäköisiä lopettamaan riippuvuutta aiheuttavia aineita, vai onko kokaiinissa jotain erityistä, joka vaikuttaa tähän käyttäytymiseen? Lisätutkimuksia tarvitaan, jotta psykologiset ja neurobiologiset mekanismit voidaan selvittää.
Tutkimuksen havainnot korostavat ASPD:n ja SUD:n samanaikaisen sairastuvuuden monimutkaisuutta. Tutkimus tarjoaa ASPD:tä sairastavien erilaisia SUD-malleja tutkimalla arvokkaita näkemyksiä, jotka voivat auttaa lääkäreitä kehittämään kohdennetumpia interventioita. Hoito-ohjelmien on esimerkiksi ehkä puututtava suoremmin ASPD-potilaiden kohonneeseen vaarallisen käytön riskiin sekä tiettyjen aineiden, kuten kokaiinin, aiheuttamiin ainutlaatuisiin haasteisiin.
Toinen huomionarvoinen seikka tutkimuksessa oli sen keskittyminen SUD:ien vakavuu*****. Siinä havaittiin, että ASPD:n ja SUD-diagnoosien väliset yhteydet olivat vahvempia kuin häiriön vakavuu***** perustuvat yhteydet. Tämä viittaa siihen, että ASPD saattaa olla läheisemmin sidoksissa siihen, kehittyykö henkilölle riippuvuus vai ei, kuin siihen, kuinka vakavaksi riippuvuus muodostuu.
Kaiken kaikkiaan tämä tutkimus on tärkeä edistysaskel ASPD:n ja SUD:ien kaksoishaasteiden ymmärtämisessä. Valottamalla näiden häiriöiden eri tapoja olla vuorovaikutuksessa se tasoittaa tietä tuleville tutkimuksille, jotka voivat tarkentaa diagnostisia kriteerejä ja parantaa hoitotuloksia. Kuten tutkimuksen kirjoittajat toteavat, "yksilölliset interventiot, jotka kohdistuvat mekanismiin perustuvaan alatyypittelyyn", voisivat johtaa parempaan hoitoon henkilöille, jotka kamppailevat sekä ASPD:n että päihdehäiriöiden kanssa.
Lisätietoja koko artikkelista on saatavilla täältä: https://doi.org/10.1038/s41398-024-03054-z (clearnet).
Jos olet kiinnostunut tällaisista julkaisuista, reagoi ja jätä kommentteja. Tämä on minulle merkki jatkaa.
