Olen väsynyt, enkä voi opiskella yliopistoa varten, tunnen olevani ahdistunut, kun yritän lukea, ja se estää minua keskittymästä, joskus minulla on taipumus lähteä luokasta, koska olen liian ahdistunut. Ajattelen, että kaikki menee pieleen minulle, ja se tekee minut surulliseksi, vaikka luin Senecan kirjan nimeltä: "Onnellisuudesta" ja hän sanoi, että hän asettaa hyveen mielihyvän edelle ja että ilman rahaa olisin silti onnellinen ja tasa-arvoinen, tiesin sen jo, mutta en tuntenut niin, ymmärrän, että edetäkseni e*****päin minun on otettava pieniä askelia, jos en voi juosta, mutta astun aina rikkinäiseen lasiin.